Travellerspointin Travel Blogit

Hanoi, Vietnam

Sunnuntai, naistenpaiva.

overcast 19 °C

Ollaan oltu kohta viikko Hanoissa. Veera on sairastanut keskiviikosta asti jotain mahapopoa, ja perjantaina kavimme laakarissakin. Nyt tauti on jo voitonpuolella. Tarkoituksena taalta Hanoista oli tehda kolmen paivan matka Halong Bayhin, mutta sairastelu muutti suunnitelmat. Lennamme tiistaina takaisin Bangkokiin ja suuntamme kohti rantoja. Ollaan kierrelty nyt toista kuukautta kaupunkeja, ja ajateltiin etta budjetinkin kannalta palataan pisteeseen A, bamboo bungaloihin, pois sivistyksesta.

Hanoissa olemme kayneet katsomassa Ho Tsi Minhia, tietenkin. Aija on palsamoitunu tossa keskustassa ja esilla pari tuntia joka aamu. Sitte se menee joka vuosi pariks kuukaudeks kasiteltavaks Venajalle. Itse oli toivonu tuhkausta, mutta takalaiset on paattany toisin. Naytti se aika elavalta, ehka vahan kumiselta.

Sitte me kaytiin kirjallisuusmuseossa, mika ei ollu mitenkaan tajunnan rajayttava, ja etnologisessa museossa. Jalkimmainen oli ihan mielenkiintoinen ja sielta loytyi englanninkieliset selvityksetkin asioille, se teki talla kertaa museosta helpompi selkoisen. Jannia tyokaluja ovat keksineet aikojen saatossa riisin kasittelyyn seka silkin ja talojen tekemiseen.

Vietnamista ja Hanoista muuten... ihmiset on kaupanteon suhteen melko agressiivisia, ja kaikessa saa olla tarkkana ku porkkana etteivat kuseta. Samat kraasat ku muuallakin myynnissa, hinnat vahan kalliimmat. Kulkuneuvoista, yleisinta mopot ja sellaset cyclot, eli kaks ihmista mahtuu penkille polkupyoran eteen ja mittaritakseja, joiden mittareihin ei oo luottamista. Ruoasta, aiemmin tulikin mainittua koirat ja rotat, mutta loytyy taalta ihan perusriisit- ja noodelit ja kastikkeet, paikalliset syo kaikki kadulla olevissa katuravintoloissa, siis pukumiehetkin.

veerula kuittaa

Lähettäjä veerula 22:49 Arkistoitu paikkaan Vietnam Kommentteja (0)

Hanoi, Vietnam

3.3.2009

overcast 14 °C

Saavuttiin Dong Haan yhdeltatoista aamupaivalla. Ensimmaiseksi tietenkin jo perinteinen tappelu kyydista Guest Houseen ja rinkat pois selasta. Molemmat haistiin vuorokauden bussimatkan jalkeen kuin rankkitynnyrit, olimme syoneet viimeksi edellisena paivana viidelta ennen lahtoa ja silloin taisi olla myos edellinen vessakaynti. Molemmat siis kusi puolidesia valopetroolia ja vatsamme koskettivat selkarankaamme. Kysyimme respasta missa olisi lahin ravintola, tytto piirsi meille kartan ja pian istuimme jo tilaamassa. Listassa oli oikeasti ainut syotava vaihtoehto kasviksia ja riisia. Kun annos lopulta tuli, siina oli muutama valkosipulinkynsi ja jotain vihreaa porkkananvarren ja kevatsipulin valilta. Hyvaahan se oli, mutta puolen lautasellisen jalkeen maha murisi edelleen ja makukin alkoi jo tokkia. Veera sanoi etta " myo kuollaan nalakaan tialla."

Takaisin Guest Houseen, suihkuun ja nukkumaan edes vahan. Lamminta vetta nyt oli ihan turha toivoa, etta rankki ei nahkasta lahteny, mutta suihku ku suihku.

Illalla yritimme syomista uudelleen, ajateltiin etta maksetaan vaikka euro annoksesta enemman kunhan saadaan edes jotain. Menimme lahimpaan hienompaan hotelliin, jonka ravintola naytti silta kuin siella olisi halvat amerikkalaiset haat tulossa. Varmistimme etta onko ravintola oikeasti auki (vai kenties siella on yksityistilaisuus?).
" Kylla, olemme auki. Tulkaa vain."
Ja listalla - ei mitaan oikeasti syotavaa. Koira ja rotta ei maistu tanaan, kiitos.
"Kasviksia ja riisia. Ja ranskalaiset."
Alkaa kuvitelko etta ranskalaiset ois niinku ranskalaiset.

Aamulla seitsemalta olimme molemmat niin valmiita lahtemaan Dong Haasta etta ennen kahdeksaa olimme pakanneet reput. Yritimme kysya respasta milloin juna tai bussi lahtisi Hanoihin. Respan tyttoparka ei saanut suunvuoroa kun eilinen mopokuski tyontyi tarjoamaan kyytiaan asemalle. Todennakoisesti se oli nukkunut Guest Housen edessa nahdakseen milloin me poistutaan etta se voi alkaa sen tyrkytyksen.
Kyydista tuli sen verran selvaa etta bussi ja juna menisivat molemmat illalla ja olisimme perilla seuraavana aamuna. Ei kuulostanu hyvalta, ja ajateltiin etta mennaan assalle lahdetaan vaan jonnekin, kunhan lahdetaan. Ensin vain pitaisi vaihtaa Laosista jaaneet Kipit Vietnamin Dongeiksi. Menimme pankkiin.
"Emme vaihda Kipeja."
No ettapa tietenkaan niin. Poistuessa vastaan ovella tuli ensimmainen lansimainen ihminen koko Dong Haissa.
"Problems Girls?"
Aloimme selvittaa kaikkia mahdollisia ongelmiamme paatyen siihen ettei kukaan edes puhu englantia tassa kurjassa kylassa. Lankkari oli tosi mukava mies ja sanoi etta pankin pihalla olisi Vietnamilainen mies, joka puhuu hyvaa englantia, etta ehka han voi auttaa. Menimme kyseisen miehen luo. Selvitimme ongelmat uudelleen, meidan pitaisi vaihtaa kipit dongeiksi ja paasta Hanoihin. Mies vei meidat kadun toiselle puolen, selvitti asian jollekin sikalaiselle aijalle. Aija loi meille kyparat paahan ja kiidatti mopolla halki Dong Hain jonkun vanhan naisen kultakauppaan, Kipit tiskiin Dongit tilalle. (Huono kurssi, mutta parempi ku ei mitaan.) Ja matka jatkui muutaman kilometrin johonkin tien varrella olevaan pesuainekauppaan, odotimme 5 minuuttia ja niin pihaan ajoi paikallisbussi ja mies sanoi etta olisimme illalla Hanoissa. Kiittelimme kovasti miesta ja kysyimme mita olemme velkaa, mies sanoi etta no mita nyt sitte haluatte maksaa...vaikka kymppitonnin. Annoimme molemmat miehelle kakskyttuhatta (noin 2 euroa).

Matka Hanoihin oli pitka ja tuskainen, mutta parempi niin eika paivakaan enaa Dong Haassa. Loydettiin viela myohaan illalla Hanoista kiva majoitus suhteellisen halvalla ja kaytiin pizzalla. Meilla on kylpyamme ja kuumaa vetta.

Lähettäjä veerula 3:45 Arkistoitu paikkaan Vietnam Kommentteja (0)

Don Det, Laos - Dong Ha, Vietnam

rajanylitys

overcast

Laosin etelakarjessa Mekong kasvaa parin kilometrin levyiseksi. Alueelle on muodostunut tuhansia pienia saaria, joista matkailijat ovat vallanneet kaksi suurinta. Me olimme pienemmalla Don Detilla, jossa bambu-majojen ja muutaman syottolan lisaksi ei muuta ollut. Alueen kansoittivat vesipuhvelit, itikat ja kalastajat perheineen.

Ostettiin Don Detilta suora matka Vietnamiin, Dong Ha nimiseen kaupunkiin. Matka kuulosti yksinkertaiselta, ensin veneella satamaan josta bussilla Pakseen, siella muutaman tunnin odotus ja lopulta bussi kohti Vietnamia. Eipa se niin helposti mene ikina. Ensimmaiseen bussiin tuli joku vika, hajusta paatellen kytkin tai jarrut ja bussia piti vaihtaa kesken matkan. Tultiin siis pari tuntia myohassa Pakseen. Sitten kiireella pankkiautomaatille koska kipit olivat loppu, ja syodakin piti ennen yobussia. Otettiin bussiasemalta maitokarryjen ja skootterin risteytys, jolla mentiin automaatille. Se ei kuitenkaan toiminut vaan valitteli serverin olevan nurin. Taas maitokarryihin ja seuraavalle automaatille. Siina oli sama ongelma, ja paikalla hengaillut lansimaalainen poika kertoi etta joku virallisen nakoinen mies oli kaynyt kertomassa etta rahaa saa taas kello 18.00, mika taas tarkoitti suomenkielella sita, etta rahaa saa joskus ensi viikolla, jos silloinkaan. Poikaparka valitteli nalkaansa mutta ei voitu auttaa ku itellakin oli rahat loppu. Paikalle sattui myos britti-rouva joka jakoi maitokarryt meidan kanssa kun jatkoimme toimivan automaatin metsastysta. Kolusimme lapi yhteensa 7 paikkaa jonka jalkeen tarppasi australialaisessa pankissa. Miljoonaa rikkaampana lahdettiin syomaan ja varaamaan lentolippuja Hanoista Bangkokiin. Tama sen takia etta jos rajalla ei ole nayttaa Vietnamin viisumia, pitaa olla todistusaineistoa etta maasta poistuminen tapahtuu 15 pv:n sisaan.

Tultiin bussiasemalle ihan ajallaan 17.30, kun bussin piti lahtea kuudelta. Istuttiin siis rauhassa "aseman" navetta-kenneli-vanhainkoti-lastentarha-baariin juomaan erittain epailyttavasta sankosta kaivetut kokikset. Bussin edessa oli menossa dollarien poltto-operaatio, mutta kukaan ei puhunut englantia ni epaselvaksi jai mista oli kyse. Istuttiin bussiin odottelemaan lahtoa. Paikalle tuli myos muutama muu lansimaalainen tytto, ja loput matkustajista oli Vietnamilaisia. Seitseman maissa oltiin edelleen asemalla ja meidat revittiin ulos bussista. Mies huitoi kohti lippuluukkua ja lahdettiin selvittamaan asiaa. Jos nyt asian ymmarsimme oikein, bussiyhtio ei tunnistanut meidan Don Detilta ostamiamme lippuja. Lisaa huitomista ja nyokyttelya ja lopulta paastiin matkaan.
Bussi oli 24-paikkainen, hieman pakettiautoa suurempi malli, ja se oli aivan taynna. Istumaan mahtui jos laittoi takamuksen aivan penkin etureunalle ja nosti polvet kohti kattoa. Semmoinen muna-asento siis. Matkakumppaneina oli myos 2 ankkaa, 1 kana, ja Ullan jaloissa oli laatikko jonka sisalla oli elamaa.
Matkaa rajalle oli n. 300km ja sen taittamiseen kului 7 tuntia. Tie oli ainakin kraatereista paatellen edelleen samassa kunnossa mihin amerikkalaiset sen jattivat pommitusten jalkeen 30 vuotta sitten.

Rajalla olimme kahden jalkeen aamuyolla, mutta se aukesi vasta kuudelta. Meilla oli taas hyvaa aikaa miettia miksi sinne piti tulla aamuyolla hengaamaan. Pelattiin ulkona korttia ja katseltiin kun julmetun iso emakko oli roskisdyykkays-kierroksellaan.
Bussihenkilokunta oli todella toykeaa sakkia. Kysymyksiin ei vastattu ja yksi mies piti jalkojaan suoraan Veeran paan ylapuolella niin etta varpaat olivat 5 sentin paassa nenasta. Ne myos raki bussin lattialle ja mekin saimme pari osumaa. Ne elukat haisi siella sakeissaan ja kaiuttimista kuului vietnamilainen kansanmusiikki.
Paastiin kuitenkin lopulta perille ja helvetillinen bussimatka paattyi ihan onnellisesti.

Lähettäjä veerula 3:08 Arkistoitu paikkaan Vietnam Kommentteja (0)

Dondet, Laos

25.2.2009 keskiviikko, kai.

sunny 35 °C

Saavuttiin Vientianeen sunnuntaina, ja taytyy sanoa ettei olisi uskonut etta paakaupungissa ollaan. Muutaman katukahvilan ja guesthousen lisaksi kaupungista loytyy buddhapatsasmuseo, posti ja markkinat. Ravintolabaarit Mekong-joen varrella oli viihtyisia, mutta hyttyset ajoi meidat taalla malaria-vaarallisella-alueella aikaisin petiin. Kuumuus alkaa olla maaliskuulle mentaessa (tiedan, ettette rakkaat lukijat halua kuulla tata) jo melko tuskaista ja ulkona ei oikeasti voi olla. Vetta menee vahintaan 3 litraa paivassa ja pissilla ei tartte kayda ollenkaan.

Muutama paiva jokseenkin pahalle haisevaa ja liian kuumaa Vientianea riitti ja otettiin yobussi 4000 saarelle Etela-Laosiin. Matka kesti noin 15 tuntia, mutta bussi oli varsin mukava ja siella pystyi jopa vahan nukkumaankin. Ensimmaisena tultiin Dondet-saarelle, jonne myos Paissa tapaamamme suomalainen tytto oli rantautunut. Palveluita taalla ei paljon ole, mutta toisaalta elaminenkaan ei mitaan maksa. 1.5 euroa bungalosta ja ruoka euron luokkaa. Mekong-joki on lahinna se nahtavyys ja siina voi ajella traktorin sisuskumilla, eli tuubailla takalaisittain, tai menna kajakilla. Jokapuolella on otokoita ja vesipuhveleita.

Tassa vaiheessa matkaa, kun sita on takana yli kymmenen viikkoa ja yli nelja tuhatta kilometria (tarkka kilometrimaara travellerspointin kartan mukaan 4822km), mietitte miten ne tytot keskenaan parjaa? Vastaus; hyvasti, valilla Ulla huomauttelee Veeralle sen kantapaiden pesusta ja rasvaamisesta ja siinapa tarkeimmat. No, enta ruoka? Ulla piti Chiang Maissa sen puolitoista vuorokautta aitoa oikeaa mahatautia ja Vientianessa mojovan ripulin, joten nyt on sitten varovasti vahan nokittu leipaa ja kokista. Thaimaassa suosikeiksi selkeasti nousi hapan-imela-kastike riisilla ja punainen curry. Riisia, riisia, riisia, meidan ruoka lahinna on ollut ja kasviksia. Valokuvista voi katsoa miksei punainen liha ole kelvannut koko reissulla ja Laosiin tultaessa kanoillakin on alkanut olla poydassa jalat ja silmat, etta kasviksilla mennaan. Ainakin siihen asti, kun edellisista mahataudeista on kunnolla toivuttu.

Laosin rahayksikko on KIP ja nostettiin juuri ATM:sta molemmat 700 000, eli noin 66 euroa. Ulla sanoi, etta nyt vois menna POP:hen keskustelemaan opintolainan lyhennyksesta. Kolikoita taalla ei ole ollenkaan, pienin seteli on 250 kipia. Eilen Veera oli Ullalle velkaa 200 kipia niin todettiin etta pitaa odottaa Suomeen jotta voidaan 10 centtisesta leikata rautasahalla palanen.

Katellaan miten viihdytaan, ja suunnitellaan Vietnamiin siirtymista.

-veerula

Lähettäjä veerula 23:55 Arkistoitu paikkaan Laos Kommentteja (0)

Mae Salong & Chiang Rai

jumittaa

semi-overcast 30 °C

Mae Salong on pienen pieni vuoristokyla, jonka ovat asuttaneet Kiinan Yunnan-maakunnasta kotoisin olevat siirtolaiset. He pakenivat Kiinasta vallankumouksen aikaan ensin Myanmariin 1949 ja vuonna 1961 Myanmarin karkotettua heidat Thaimaahan, he asettuivat keskelle vuoria ja perustivat Mae Salongin, kiinalaisen kylan.

Kylassa on pari guesthousea ja peruskaupat seka aamuviidesta seitsemaan aamumarkkinat, jossa myydaan lahinna ruokatarvikkeita. Loput asukkaista on teenviljelijoita. Teeta kasvaa jokapuolella vuorien rinteilla. Vuokrasimme paivaksi (liian) pienet ponit ja painelimme katselemaan alkuperaisheimojen eloa. Lysti ei paljon maksanut ja maisemat oli uskomattomat.

Mae Salongissa joimme enemman teeta kuin ehka viimeiseen vuoteen. Joka kaupassa ja meidan guesthousessa piti lipittaa sita pannullinen, jos erehtyi istahtamaan edes hetkeksi. Tee oli kylla tosi hyvaa, ostettiin pussit tehtaanmyymalasta kotiin tuomisiksi.

Matka jatkui Chiang Raihin, josta tarkoitus on menna Laosiin, mutta me ollaan syysta jos toisesta jumittu tanne. Tavattiin hyvia tyyppeja 2 nelion katubaarissa ja ollaan istuttu nyt kolmatta - itseasiassa neljatta - paivaa naiden tyyppien kanssa puhumassa paskaa. Niin, ja kaytiin me kahtomassa yhta tosi hienoa temppeliakin, kts. kuvat.

veerula kuittaa ja liikkuu lopulta huomenna.

Lähettäjä veerula 23:40 Arkistoitu paikkaan Thailand Kommentteja (0)

(Merkinnät 6 - 10, kokonaismäärä 31 ) « Sivu 1 [2] 3 4 5 6 7 »