Travellerspointin Travel Blogit

Pikapaivitys

Chiang Rai

Ollaan siis liikuttu Paista Chiang Maihin, jossa Ulla piti pari paivaa mahatautia. Sielta lahdettiin Mae Salongiin vaeltamaan hepoilla, ja nyt ollaan jo Chiang Raissa odottelemassa huomista siirtymista Laosin rajalle. Rajanylityspaikka on Mekong-joen varrella, joten hyppaamme rajalla paattiin ja seilataan pari paivaa jokea pitkin kohti Luang Prabangia. Etsittiin halpaa valmiiksi raataloitya matkaa Laosin puolelle mutta hinnat olivat jarkyttavia. Siispa kokeillaan miten onnistutaan omin nokkinemme. Ilmoitellaan sitten tuliko takkiin vai ei.

Taas on vasy, mennaan nukkumaan etta jaksetaan aamulla liikkua.

Lähettäjä veerula 5:25 Arkistoitu paikkaan Thailand Kommentteja (0)

Chiang Mai, Thailand

14.2.2009

sunny 30 °C

Matka on jatkunut pohjoiseen Thaimaan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, entiseen paakaupunkiin Chiang Maihin. Kaupunki on viehattava vanhan kaupungin alueella seka jokivarresta ja yomarkkinat ovat varsin rauhalliset Bangkokin Khao San Roadiin verrattuna.

Hinnat niin ruoan kuin majoituksen suhteen putosi puoleen samantien kun jatimme etelan taaksemme. Teimme parin paivan tutkimusmatkan Paihin, pieneen vuoristokylaan noin 4 tunnin bussimatkan paahan Chiang Maista. Kulkuvalineeksi valitsimme tietenkin 50-luvun paikallisdosan, jossa meidan yhteinen puolentoista ihmisen penkki luisui jatkuvasti alta viereisen penkin oksentavan mummon tahdissa. Kyyti maksoi reilun euron, joten oli se sen arvoista, katsella vuoristoa ja alla siintavaa viidakkoa. Paissa (vaikka matka Chiang Maihin on noin 140 kilometria) yot olivat kylmia. Ilmeisesti olimme sen verran korkealla meren pinnasta. Nukuimme kaikki mahdolliset omistamamme pitkahihaiset ja -lahkeiset paalla, kahden peiton alla hengityksen hoyrytessa. Itseasiassa bambubungalossa, vuoriston kylmassa saassa nukutti yhta hyvin kuin kevaalla ensimmainen yo mokilla tai aitassa. Siis huippuhyvin.

Pai oli tosi kaunis paikka, kylan lapi virtaa kirkasvetinen joki jota ymparoi riisipellot ja pienet bungalowiresortit. Kylasta loytyy muutama ravintola ja pystybaari, seka illalla katumarkkinoilla kasitoitaan myy vuorilta kylaan tulleet heimolaiset kansallispuvuissaan. Pailla on oma historiansa; hipit loysivat sen jo vuosikymmenia sitten, vaikka kyla ei sen kummemmin poikkea muista vuoristokylista. Sinne on viela suhteellisen vaikea mennakin, mutta jostain syysta siita on silti tullut reppureissaajien kohde. Meille kylasta parin paivan jalkeen ei sen kummemmin joogan ja maauimalan lisaksi tekemista loytynyt, joten nostimme rinkat selkaan ja jatkoimme matkaa.

Lähettäjä veerula 4:19 Arkistoitu paikkaan Thailand Kommentteja (0)

Phun Phin, Thaimaa

ajatuksia matkan varrelta

Istutaan Surat Thanin juna-asemalla (kello puoliviiden maita), joka oikeasti on Phun Phinissa, koska Surat Thanissa ei ole juna-asemaa.
Olisi haluttu 11:sta junaan, mutta se oli taynna ja ostettiin liput seuraavaan, jonka piti lahtea neljalta. Ratavartija kavi asken sanomassa etta vaunuun saa menna puolikuudelta ja juna lahtee puoliseiskalta. No, minnepahan meilla tassa kiire. Jos joku joskus matkaa taalla paikallisbussilla Surat Thanista Phun Phiniin, tiedoksi etta matka on 13 BHT, ei kahtakymppia tai viittatoista. Ilmeisesti Lonely Planetiakin on kustu silmaan. Meitakin toisinaan, mutta ei tassa asiassa. Kiitos paikalliselle mummolle, jolla oli sentaan arvot kohdallaan.

Junalla matkustamisesta; ollaan nyt menty taalla Keski-Thaimaassa toisessa ja kolmannessa luokassa, tosin eroa en huomannu kuin hinnassa. Tunnin matka puisessa vaunussa maksoi 8BHT, eli 15 centtia. Matkaan saa kylla upotettua enemmankin, koska koko matkan taysissa junavaunuissa puikkelehtii jos jonkinlaista myyjaa. Tarjolla on kanankoipea, hedelmia, vihanneksia ja mikali jos haluaa voi hankkia junamatkalta muistoksi vaikka iloisen kirjavan vappuhyrran. Junan liikkeelle lahteminen kestaa noin tunnin, ja vaikka kaikki tietaa sen, on tarkeaa etta tungetaan joka iikka heti sisaan kun siihen saa luvan ja istutaan kuin sillit purkissa hikisina, vaikka ratapihalla saattaisi joskus kayda jopa tuulenvire. Huolimatta tasta, vaikeinta on junasta pois jaaminen, koska tietenkin seuraavalla asemalla on sama ilmio. Kansainvaliset kasimerkit eivat auta. Auttamatta sata uutta matkustajaa tunkee yhtaaikaa junaan, vaikka kuinka tunkisit 15 kilon rinkka selassa vastavirtaan ulos junasta, pelko persiissa etta juna jatkaa matkaa vaikka sinun tulisi jaada pois. Junassa on siis tunnelmaa. Ei Suomessa saa katsoa taakse jaavaa raidetta avoimesta takaovesta tai roikkua ikkunasta. Mika toisaalta on ihan hyva asia 20 asteen pakkasella.

Lähettäjä veerula 0:15 Kommentteja (0)

Suan Mokkh

Chaiya

Saavuttiin Chaiyaan juuri ennen auringonlaskua, ja saatiin samantien kyyti maasturin lavalla Suan Mokkhiin lempean juna-asemalla tapaamamme munkin avulla. Ensinmmainen yo vietettiin luostarialueen dormissa, joogasalin lattialla. Aamulla ennen kukonlaulua tuli heratys. Kokoonnuttiin muiden keltanokkameditoijien kanssa infopisteen eteen, jossa lastattiin rinkat auton kyytiin ja alettiin marssia kohti retriittia, joka sijaitsi vajaan 2 km paassa metsan keskella. Aluksi oli ilmoittautuminen ja alkuhaastattelu, jossa ilmeisesti varmistettiin ettei meilla ole mielisairauksia tai huumeongelmia.

Naisten asuntola oli karu ja kaunis. Nelion mallisessa tiilirakennuksessa oli 75 "sellia", ja keskella oli iso avoin nurmikentta. Jokaisessa kulmassa oli pyorea allas josta otettiin pesuvesi. Suihkuja ei tietenkaan ollut, mutta onneksi sankosuihkut olivat tuttuja jo kotisuomesta. Peseytyminen osoittautui kuitenkin vaikeammaksi kuin luultiin. Thaimaalainen tapa on, ettei privaattialueet nay missaan nimessa muille. Joten kun peseytyminen tapahtui siina keskella pihaa, piti koko pesun ajan pitaa saronkia paalla. Toimitus vaati hieman notkeutta ja nokkeluutta, ja harjoituksen myota vahinkovilauttelu jai minimiin. Ulla ratkaisi ongelman menemalla vessakoppiin ja peseytyi suoraan huljukupista suljettujen ovien takana.
Alueella oli myos monia kuumia lahteita joissa paasimme lillumaan kahdesti paivassa. Lahteen vesi oli noin 60 C ja sita reunusti luonto puineen ja kukkineen. Iltaisin lahteista nousi hoyrya ja sita mentiinkin ihastelemaan ihan porukalla kavelymeditaatioiden paatteeksi.

Sellit olivat spartalaisia. Seinassa oli yksi tanko vaatteille ja betoninen sanky. Tyynyna toimi puolimetrinen puuhalko, jonka keskelle oli hoylatty lovi mukavuuden lisaamiseksi. Tietysti me vahan lintsattiin ja kaytettiin omia pehmikkeita, makuupussin raahaaminen ympari tropiikkia maksoi viimeinen vaivan. Jos aiemmin ollaan naristu vahan elinolosuhteista niin nyt siihen vasta taisi olla aihetta. Metsassa asui myos ISOJA hamahakkeja. Hyttysverkosta huolimatta unensaanti oli tiukassa kun katosta katseli viistoistasenttinen heikki. Onneksi ne yon aikana lahtivat retkilleen ja tila piti jakaa vain perus-lukkien ja gekkojen kanssa.

Aamuisin kellotorni heratti meidat 04.00. Aamupesuihin oli aikaa puoli tuntia ja sitten mentiin kuuntelemaan aamupuhetta meditaatiohalliin. Aamupuheen jalkeen oli paivan ensimmainen meditaatioistunto, jonka johtajana toimi luostarin abbot, eli paamunkki. Meditaatiohalli oli oikeastaan vain iso katos ja lattia oli hiekkaa. Hiekalla oli jokaiselle oma sakki mattona ja pari tyynya pehmikkeena. 45min istumisen jalkeen oli joogan aika. Jooga oli yksi mukavimmista asioista retriitissa. Ohjaajana toimi nuori tytto, joka opasti liikkeiden teon niin etta mekin taivuimme monille mutkille vaikkei mitaan aikaisempaa kokemusta ollutkaan. Puolentoista tunnin joogailun jalkeen oli taas aika siirtya meditaatiohalliin kuuntelemaan opetusta dhammasta, eli siita kuinka ihmisen tulisi elaa niin ettei tee hallaa itselleen, eika muille. Dhamman jalkeen jatkettiin meditoimista risti-istunnassa, selka suorana ja katse kaannettyna kohti nenanpaata. Luostarissa harjoitettava meditaatio oli nimeltaan anapanasati, jossa ideana on hengityksen tarkkailu. Kun ihminen keskittyy vain omaan hengitykseensa, mieli pikkuhiljaa hiljenee eika tarvitse enaa ajatella. Kuulostaa helpolta, mutta yritapa istua rauhassa epamukavassa asennossa eika saa nukahtaa tai ajatella omiaan. Alussa ajatus pysyi hengityksessa ehken sen 10 sekuntia, jonka jalkeen hurahti puoli tuntia omia juttuja miettiessa. Kun taas muisti mita sita pitikaan tassa toimittaa, alkoi meditointi sujua paremmin. Valilla jo tuntui etta meditaatio oli laskeutunut, mutta sitten tuli sapsahdys ja saattoi olla etta hetken hyva mieli johtuikin unesta eika meditaatiosta.

Kahdeksalta oli aamupalan aika. Kaikki ruoka oli kasvisruokaa ja juomana laihaa teeta. Aamupalan jalkeen tehtavanamme oli lakaista meditaatiohallin ja kellotornin valinen hiekkapolku. Vaihdoimme hiljaisuudessa kysyvia katseita siita miten paljon jarkea on lakaista hiekkaa nurmikolle. Mutta koska puhuminen oli kielletty, ei tilaa kysymyksille ollut. Paiva jatkui meditaatio-opastuksilla, opetuspuheilla ja vaihdellen kavely- ja istumismeditaatiolla. Kello 12 oli lounas, ja samalla paivan viimeinen ateria. Lounaan jalkeen oli tunti omaa aikaa, joka piti kayttaa makuumeditaatioon mutta me kylla hornittiin perseet homeessa kellon soittoon saakka.

Paiva jatkui tutulla kaavalla. Kuudelta illalla juotiin iltatee, jonka jalkeen jatkettiin meditaatiolla iltayhdeksaan saakka. Valot sammuivat 21.30, jonka jalkeen piti oikeasti nukkua silla lukeminen oli kielletty eika se olisi onnistunutkaan silla koko paikan sahkot katkaistiin totaalisesti.

Tama oli paivarytmi jossa ei liiemmin ollut poikkeuksia. Parhaina paloina mainittakoon brittilainen munkki joka on aarettoman viisas mies. Hanta jaksoi kuunnella jo senkin takia ettei tarvinnut arvailla puheen sisaltoa, mika valitettavasti oli tilanne monen thaikku-munkin opetus-sessioiden aikana.

Kokemuksena retriitti oli erittain haastava, mutta se myos antoi paljon. Paallimmaiseksi ajatukseksi buddhalaisuudesta jai asia jota teroitettiin luostarissa moneen kertaan; Ala takerru mihinkaan, mikaan ei ole pysyvaa. Asiat ja ihmiset tulee ja menee. Talla kaavalla pitaisi elamisen onnistua ilman suurempia murheita.
Retriitti on kuitenkin aika rankka paikka asian opetteluun. En ehka tahankaan lahtisi lomamatkalla tai muutenkaan ellei nyt satu olemaan erityisen kiinnostunut buddhalaisuudesta ja meditaatiosta.

Veerula kuittaa

Lähettäjä veerula 3:06 Arkistoitu paikkaan Thailand Kommentteja (0)

Phuket

29.1.2009

sunny 28 °C

Pitkallisen aivokamppailun jalkeen paatimme yhteistuumin lahtea kohti Phukettia. Alunperinhan ajattelimme jattaa nama Phuketit ja Pattayat ihan muille, mutta tuumimme ettei Thaimaan kokemus olisi taydellinen ilman ainakin yhta Kanariaan verrattavissa olevaa kohdetta.

Tulimme Phukettiin iltapaivalla, jalleen kerran ilman minkaanlaista paamaaraa tai ennakkomajoitusvarausta. Tiedettiin toki sekin etta menossa on kiinalainen uusi vuosi, mutta piuhat olivat liian pitkat sen johtopaatoksen tekemiseen etta majoitus voi olla hieman kortilla. Aikamme kaveltyamme ympyraa ja hikoiltuamme kuusi litraa alennuimme kayttamaan matkatoimiston majoituspalvelua. Ystavallinen mies meille antoikin kivan hotellin, jossa oli tarjolla ekaksi yoksi sviitti ja seuraaviksi sitten perushuone. Oltiin jo niin vayneita, etta vastasimme myontavasti. Sviittiin siis mentiin. Haettiin marketista kilokaupalla sipsia, kokista, karkkia jnejne, kaytiin tunnin valein kuumassa suihkussa ja hinkattiin itsemme putipuhtaiksi. Sitten mentiin jattikokoiseen sankyyn massyjen kanssa ja katsottiin leffoja. Tarkoitushan oli valvoa koko yo ja nauttia sviitista koko rahan edesta, mutta uni taisi tulla jo ennen yhdeksaa.

Seuraavana paivana keksittiin menna katsomaan Phuketin saaren pahamaineista Patong beachia. Sinne paasy olikin kinkkista. Ensin tingittiin mopotaksin kanssa, sitten songthaew (lavataksi) yritti pissia meita silmaan ja lopulta viela saimme kunnon naurut kun tuktuk-kuski yritti veloittaa 500B (10e) siita ehka 6 kilometrin matkasta. Onneksi sitten hoksattiin paikallisbussipysakki, ja noustiin 60-luvulla loistossaan olleeseen savuhirmuun. Matkan hinnaksi muodostui lopulta 25B (0,5e).

Patong oli maineensa veroinen. Vaikka oltiin mestoilla paivasaikaan, gogo-baarit olivat jo taydessa tyontouhussa. Vahapukeisia (tai viela vahemmanpukeisia) nuoria thai-tyttoja (tai poikia..) kadulla kalastelemassa lansimaalaisia miehia hamyisiin luoliin. Ranta pursui aurinkotuoleja ja meri oli taynna vesiskoottereita ja muita harveleita. Melu paikassa oli sietamaton. Kanarialla on tullut kaytya, ja jos pitaisi valita sen ja Patongin valilla ni kylla Kanaria veis pelin satanolla. Tietysti, mita kukin nyt lomaltaan haluaa, toisillehan Patong on paratiisi.

Uskon kuitenkin etta tallakin saarella on viela joku syrjainen kolkka jonne massat eivat ole viela tietaan loytaneet. Harmi ettei meilla ole aikaa sita etsia, saari itsessaan on kuitenkin mielettoman kaunis.

Huomenna pakataan taas kamppeet ja lahdemme kohti Suan Mokkh luostaria, jossa vietamme rattoisat 11 paivaa opiskellen meditaatiota. Jos keta kiinnostaa niin lisatietoa paikasta loytyy taalta http://www.suanmokkh-idh.org/

Puhelimet sulkeutuvat siis huomenna, ja seuraavan kerran meita voi tavoitella 12.2. kunhan ladataan puhelinten akut Bangkokissa.

Lähettäjä veerula 3:09 Arkistoitu paikkaan Thailand Kommentteja (0)

(Merkinnät 11 - 15, kokonaismäärä 31 ) « Sivu 1 2 [3] 4 5 6 7 »